Business Espoon Elinkeinofoorumi 2022
Sain kotona paljon positiivista palautetta tuosta videosta. Vaimo oli vaikuttunut siitä, että osaan puhua ja kävellä samaan aikaan. Se on kyllä hienosti tehty. Oikein lämpimästi tervetuloa kaikille osanottajille vuosikymmenen ensimmäiseen ja myös kolmeen vuoteen ensimmäiseen kasvokkaiseen Business Espoon elinkeinofoorumiin. Meillä on erinomainen osanottajakaarti täällä paikalla, yli 300 ihmistä.
Virtuaaliosallistujia on ilmeisesti reilusti yli sata. - Yli sata. Tervehdys myös sinne, missä lienettekin. Minä olen Espoon kaupungin elinkeinojohtaja Harri Paananen.
Kanssani on Helsingin seudun kauppakamarin Espoon toimiston johtaja Saija Äikäs. Kiitos. Hienoa nähdä teidät kaikki täällä. Streamin päässä meillä on yli 130 henkeä. Viimeksikin kun olimme livenä kolmisen vuotta sitten taisi olla lumi-inferno.
Me jollain tavalla houkuttelemme kevätsään esiin. Näin varmistamme, että osanottajat ovat sitoutuneita. - Hyvä pointti. Hieman käytännön asioita ennen kuin aloitetaan päivän esitykset. Meillä on täällä asiantuntijapuheenvuoroja. Näiden jälkeen puhujille voi esittää kysymyksiä.
Etäosallistujat voivat tehdä sen chat-ikkunan kautta ja täällä salissa on kaksi mikrofonia, joiden kautta voitte esittää kysymyksenne asiantuntijoille. Lisäksi meillä on käytössä kaksi tunnistetta, jos haluatte somettaa tapahtumasta. Ne ovat #Elinkeinofoorumi2022 sekä #BusinessEspoo. Teemasta sen verran, että elinkeinofoorumi on Business Espoon toimijoiden yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista. Se on suunnattu yrityksille ja elinkeinoelämän vaikuttajille sekä päätöksentekijöille. Teemamme "Talous, turvallisuus ja geopolitiikan uusi aika" ei voisi olla ajankohtaisempi.
Tulemmekin kuulemaan mielenkiintoisia ja herättäviä puheenvuoroja menestyksekkäältä kaartiltamme eli keskustelua modernista turvallisuudesta ja resilienssistä sekä sodan vaikutuksesta kansainväliseen talouteen ja ulkomaankauppaan. Kun joulukuussa aloimme suunnitella sisältöä, työnimenä oli "Geopolitiikan paluu", mutta emme kyllä silloin tienneet, kuinka ajankohtaiseksi teema nousee. Odotan itse innolla päivän puheenvuoroja. - Kyllä. Kysymyksiä voi tosiaan esittää chatissa. Nyt on aika avata tilaisuutemme. Pyydän Espoon kaupunginjohtajan Jukka Mäkelän avaamaan Business Espoon elinkeinofoorumin 2022.
Ole hyvä, Jukka. Kiitos, Saija ja Harri. On hienoa olla avaamassa Espoon elinkeinofoorumia läsnäolevana. Mietin, miten aamun keli vaikuttaa osallistujien läsnäoloon ja etäyhteyksiin. Ehkä se on vähän tasoittanut sitä, että enemmän piti olla osallistujia läsnä kuin etänä.
Nyt on varmaan tasatilanne. Se on ehkä hyvä merkki siitä, mitä koronakriisin aikana on opittu, että etämahdollisuutta voidaan tarvittaessa hyödyntää. Minulle aamu oli hieno, eikä pelkästään sen takia, että tänään on Tuula Antolan syntymäpäivä. Onneksi olkoon, Tuula.
Kun vaimoni kysyi, olenko katsonut jo ulos ja käynyt koiran kanssa ulkona, hän ei ollut kovin riemuissaan kelistä. Hän kysyi minulta, miten minä voin olla riemuissasi tällaisesta kelistä. Sanoin, että se tuo mieleeni Slush-tapahtuman. Tulen siitä aina hyvälle tuulelle ja pidän tätä tilaisuutta samanlaisena. Siksi on hienoa nähdä teidät kaikki täällä. Minua pyydettiin kertomaan Espoon tilanteesta, siitä, miten kriisistä päästään kasvuun.
Ehkä ensimmäiseksi voi todeta, että Espoon kasvu jatkuu vakaana niin väestönkasvun kuin muunkin kasvun osalta. Viime vuonna Espooo kasvoi absoluuttisesti eniten kaikista Suomen kaupungeista, ja kasvu tulee jatkumaan. Edelleen ennusteiden mukaan Espoo saavuttaa tänä kesänä 300 000 asukkaan rajan. Toivottavasti se tapahtuisi, kun Espoo täyttää 50 vuotta kaupunkina tänä vuonna ja juhlimme sitä erityisesti Espoo-viikolla elokuussa.
Olen tutkimuksellemme antanut tehtäväksi, että pitäisi elokuun viimeisenä viikonloppuna lauantaina kello 13 saada se 300 000 täyteen. Voisimme sitten aikatauluttaa Espoon sairaalan synnytysosastolle juhlat. Vuoteen 2050 mennessä alin ennuste on edelleen 400 000 asukasta. Meillä on haluja nostaa ennusteita esimerkiksi Ukrainan kriisin takia. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää kriiseistä huolimatta varautua kasvuun. Valtuustomme on jo tehnyt sitä.
Meillä on aloittanut uusi valtuusto, joka on asettanut tavoitteet valtuustokaudelle. Lähdemme siitä, että mitä enemmän kriisit meitä koettelevat, sitä paremmin meidän tulee pitäytyä arvoissamme ja Espoo-tarinassa. Silloin kun on kriisejä, pitää nojata omaan arvomaailmaan ja tekemiseen. Edelleen panostamme asukas- ja asiakaslähtöisyyteen, vastuulliseen edelläkävijyyteen ja siihen, että Espoo on oikeudenmukainen.
Se korostuu tämän päivän maailmassa, että pystymme toimimaan oikeudenmukaisesti. Olemme asettaneet kovat tavoitteet tälle valtuustokaudelle. Suurin osa tavoitteista on pitkäkestoisia. Haluamme olla oppimisen, koulutuksen ja kulttuurin edelläkävävijäkaupunki Suomessa.
Haluamme olla taloudellisesti kestävä ja kilpailukykyinen. Haluamme järjestää palvelumme yhdessä espoolaisten ja muidenkin toimijoiden kanssa kaupunkipalvelumallilla. Siinä ei ole tavoitteena se, että kaupunki vain tuottaa palveluita omana toimintonaan, vaan tavoitteena on, että yhdessä kaikkien kumppaneiden kanssa kokonaisuus muodostuu järkeväksi. Siinä on tärkeää, että saamme mukaan niin espoolaiset asukkaat, asiakkaat, yritykset kuin yliopistot. Jos onnistumme saamaan toimijat mukaan, menestymme hyvin. Haluamme toimia siten, että olisimme innovaatioiden, osaamisen ja yrittäjyyden pääkaupunki sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Haluamme kehittää Espoota, pitää kasvun kestävänä ja kehittää Espoota siten, että tätä tehdään asukkaita varten. Asukkaille on tärkeää, että kaupunki on turvallinen ja että lähiluonto ja luontoarvot huomioidaan. Haluamme olla hiilineutraaleja 2030. Sen lisäksi haluamme olla tässä uudessa tilanteessa myös paras kotouttaja. Haluamme olla edelläkävijä Suomessa siinä, miten kotouttaminen sujuu ja miten onnistumme tekemisissämme sekä työllisyyden että koko prosessin osalta. Lisäksi olemme valtuustokauden tavoitteissa erikseen määritelleet, että käytämme aikaa kriiseihin varautumiseen.
Meillä oli tavoitteena päästä koronasta kasvuun. Nyt tietenkin Ukraina tuo meille haasteita. Sen lisäksi että käymme läpi koronatilannetta, Ukraina-tilannetta ja soteuudistuksen toimeenpanoa, teemme koko ajan töitä tulevan kasvun eteen. Totean kriiseistä vielä muutaman sanan.
Koronasta on edelleen syytä olla huolissaan ja pysyä tarkkana sen kanssa. Tartunnat ovat korkealla tasolla. Itse olen viimeisen kahden vuoden ajan seurannut tilannetta tiiviisti kaupungin valmiusryhmässä vähintään kerran viikossa sekä pääkaupunkiseudun koronakoordinaatiotyöryhmässä vähintään joka toinen viikko.
Meidän täytyy yhä seurata tilannetta. Toivottavasti pystymme toimimaan niin, että voimme pitää yhteiskunnan avoimena, eikä rajoituksiin tarvitse palata. Korona on toistaiseksi yllättänyt meidät moneen kertaan. Sen takia totean myös teille, että koronaturvallisuusohjeita, kuten käsihygieniaa, etäisyyksiä ja maskeja, kannattaa käyttää edelleen tilanteissa, joissa se on mahdollista ja tuntuu tarpeelliselta. Me kaupungilla käytämme edelleen etämahdollisuuksia tilanteissa, joissa se on mahdollista, sekä työskentelyn että kokouksien osalta tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Nyt näyttää siltä, että vakavien sairastumisten kasvu pysyy hallittuna, mikä tarkoittaa sitä, että koronan osalta oltaisiin menossa eteenpäin.
Ukrainan kriisi on käsittämätön. Ei varmaan kukaan arvannut, että Euroopan ytimessä tapahtuisi tällaisia julmuuksia ja raakuuksia. Kaupungit ovat reagoineet tilanteeseen nopeasti.
Olemme osoittaneet myötätuntoa yhdessä, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. On ollut Tammerkoski ja meidän kulttuuritalomme Ukrainan väreissä. On kerätty yhdessä rahaa ja resursseja, joilla on vastattu ukrainalaisten kaupunkien pyyntöihin. Suurin työ, jolla tuemme ukrainalaisia sotaa pakenevia lapsia, perheitä ja aikuisia on vielä edessä. Se on käynnissä. Sitä työtä tehdään. Olemme yhdessä kuuden suurimman kaupungin kanssa heti ryhtyneet toimiin ja käyneet läpi kaikki ne asiat, joihin kaupunkien pitää varautua.
Haluamme yhteistyössä maan hallituksen ja sektoriministeriöiden, erityisesti Migrin kanssa, tehdä työtä niin hyvin kuin pystymme. Minusta on ollut todella hienoa havaita, kuinka hyvällä asenteella kaikki ovat olleet sitä tekemässä. Uskon, että se antaa meille hyvät edellytykset pitää tilanne hallinnassa.
Yksityiskohtana totean kansainvälisestä kentästä, että kun Gdanskin pormestarin kutsusta pidettiin tilaisuus Ukrainan tukemiseksi, siihen ilmottautui hetkessä 300-500 kaupunginjohtajaa ja pormestaria Euroopasta, Yhdysvalloista ja Aasiasta. Tilaisuudessa oli mukana esimerkiksi L.A:n ja New Yorkin pormestareita. Lisäksi kaikkien eurooppalaisten suurkaupunkien pormestarit olivat paikalla. En ole koskaan nähnyt kaupunginjohtajien ja pormestareiden joukossa niin yksimielistä ja solidaarista tunnelmaa ja otetta, kun kaikki lupasivat tukensa. Espoo aikoo olla yksi eurooppalainen kaupunki tässä kokonaisuudessa.
Hoidamme ne velvoitteet, jotka meille kuuluvat. Teemme kriiseissä ne asiat, jotka meidän on tehtävä, mutta samalla varaudumme siihen, miten me kaupunkina ja koko Suomena pääsemme tästä kasvuun. Otin tähän muutaman konkreettisen esimerkin.
Monesti sanotaan, että puheissa ei ole tarpeeksi konkretiaa. Nostin tähän muutaman esimerkin kasvua tukevista asioista, jotka vievät espoolaista kestävää kasvua eteenpäin. Ensimmäinen on Espoo Clean Heat.
Se tarkoittaa sitä, että olemme yhdessä Fortumin kanssa sitoutuneet siihen, että Espoo on hiilineutraali 2030 ja kaukolämpömme on hiilineutraalia 2025. Olemme löytäneet siihen erilaisia tapoja jo nyt. Olemme pystyneet laskemaan päästöjä lähes 50 prosentilla. Kun jätevedestä otetaan lämpö talteen, se tarkoittaa, että 150 000 tonnia hiiltä jää polttamatta.
Olemme hakeneet samanlaisia keinoja myös tulevaisuuteen. Olemme viitisen vuotta valmistelleet datakeskusaluetta ja -hanketta, jossa datakeskustoiminnon osalta päästäisiin siihen, että hyödynnettäisiin sieltä syntyvää hukkalämpöä kaukolämmössä. Se edellyttää, että on sellaisia kohteita, joissa sekä kantaverkkomme tarjoaa puhdasta sähköä että kaukolämpöverkko mahdollistaa hukkalämmön hyötykäytön. Nyt Kehä III:n alueelle on kaavoitettu sellainen kokonaisuus. Muutama viikko sitten saimme pitää tiedotustilaisuuden siitä, että Fortumin kumppaniksi on tulossa Microsoft. Se on todella iso kokonaisuus. Se on suurin yksittäinen kokonaisuus koko Suomen ilmastotavoitteista.
Se tarkoittaa sitä, että 400 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä jää toteutumatta. Samalla se tarkoittaa sitä, että lähes puolet kaukolämpötarpeestamme pystytään takaamaan hukkalämmöllä. Se tarkoittaa myös paljon muuta. Se tarkoittaa todella isoa mahdollisuutta yritys-, innovaatio-, tutkimus- ja kehitysekosysteemin kannalta. Tällainen datakeskusalue on esimerkiksi isoille espoolaisille yrityksille, kuten Nokialle, todella merkittävä.
Nokia on iso Microsoftin kumppani datakeskusasioissa myös maailmalla. On hyvä, että kotikentällä on nyt tällainen esimerkki. Myös muille isoille toimijoille asiakkuudet ovat merkittäviä, kuten Tiedolle tai Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille.
Tavoitteena ja haaveenamme on, että tätä pystyttäisiin hyödyntämään ekosysteemityössä, jossa kasvu- ja start up -yrityksiä sekä kaikkia espoolaisia yrityksiä pystyttäisiin hyödyntämään. Se on suuri mahdollisuus sen takia, että tämä on toiseksi suurin investointi, mitä Suomeen on ulkomailta tehty. Tiedotustilaisuudessa pääministeri oli erityisen tyytyväinen siitä, että juuri tähän maailmanaikaan, kun mietitään Suomen maariskiä, oli valtavan hienoa, että Microsoftin varapääjohtaja kertoi, että Suomi on hieno paikka investoida ja että täällä on järjestäytynyt yhteiskunta, osaavaa väkeä ja arvot kestävän kehityksen mukaisia.
Rakennamme uutta kasvukaupunkina. Yksi hieno esimerkki on Kera. Entinen logistiikka- ja teollisuusalue radan äärellä antaa meille mahdollisuuden tehdä kaupunkikehitystä uudella tavalla. Olemme asettaneet korkeat tavoitteet, että Keran alueen kokonaisuus tulee olemaan päästöttömämpi kuin mikään muu vastaava alue. Se on puhdas ja älykäs Kera. Hyödynnämme siinä yhdessä espoolaisten yritysten kanssa uusinta teknologiaa. Pystymme siten toteuttamaan kokonaisuuden. Yhtenä esimerkkinä LuxTurrim5G, jossa lyhtypylväisiin tuodaan 5G-verkko, jotta ne pystyvät tulevaisuudessa ohjaamaan autonomisesti liikennettä.
Kun nyt olemme täällä Dipolissa, Aalto-yliopiston kampusalueella ja Otaniemen tiedeyhteisössä sekä kytköksissä innovaatio-, tutkimus-, kehitys- ja yritysekosysteemiiin, tärkeintä on, että onnistumme viemään suomalaista kädenjälkeä maailmalle. Hiilijalanjäljen pienentäminen on toki tärkeää, mutta tärkeämpää on, että onnistumme osaamisessa, kyvykkyydessä ja kädenjäljeesä, jotka on mahdollista saavuttaa, kun ratkaisuja skaalataan maailmalle. Olen varma siitä, että nyt kun pääsemme vielä tähän läsnä olevaan maailmaan, saamme täällä kehittyvässä Otaniemessä ja Keilaniemessä paljon aikaan tämän avulla.
Täällä Dipolissa on ollut paljon eläviä tilaisuuksia. Pakko lopuksi sanoa, että tilaisuuksissa, joissa teekkariaikoina sain olla isäntänä, oli ehkä vähän enemmän meininkiä kuin mitä meillä on nyt, mutta olen varma siitä, että yhteistyössä on edessä loistava tulevaisuus ja tämä antaa meille kestävän kasvun mahdollisuuksia sekä mahdollisuuden päästä kriiseistä kestävään kasvuun. Kiitos. Kiitos, Jukka, erinomaisesta puheenvuorosta. Tämä todellakin kertoo sen, että kaupungeilla ja kunnilla on erittäin tärkeä tehtävä päätettäessä kestävistä investoinneista ja siitä työstä, mitä tehdään kokonaisturvallisuuden eteen.
Seuraavaksi meillä on videotervehdys kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarilta. Hän kuvaa meille kokonaisuutta ja sitä, mikä on Suomen suunta resilienssissä, kokonaisturvallisuudessa ja ulkomaankaupassa. Hän linjaa sitä, miten yritykset ovat mukana tässä työssä. Valitettavasti hän ei päässyt paikalle, mutta kuulemme nyt, mistä uusi kilpailukyky syntyy myös tänne Suomeen. Hei vain kaikille. Terveisiä näin etänä. En valitettavasti pääse paikalle maailmantilanteesta ja omasta matkustustilanteestani johtuen.
Sitä suuremmalla syyllä on tärkeää, että voimme kokoontua, keskustella, jakaa ajatuksia ja käydä dialogia niin maailman ja Euroopan tilanteesta kuin omasta tilanteestamme Suomessa. Edelleen pitää uskaltaa katsoa pitkälle mutta samalla keskustella akuutista tilanteesta. Suomi on valmistautunut hyvin kaikkiin kriiseihin. Suomi on varmasti yksi maailman parhaiten
kriiseihin valmistautunut maa, kun katsotaan kokonaisturvallisuutta ja kokonaisresilienssiä, mukaan lukien puolustus ja sotilaallinen valmistautuminen. Lisäksi Suomen malli valmistautumisessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntakentän, kaupunkien ja koulutuksen osalta on näyttänyt kestävyytensä koronan keskellä. Nyt olemme uudessa tilanteessa ja uudenlaisen kriisin keskellä.
Siihenkin Suomi on valmistautunut ja reagoi. Ajankohtaisselontekotyö, jota maaliskuussa käynnistimme, on esimerkki siitä, että Suomi ja eduskunta reagoivat ja käyvät keskustelua. Tärkeintä tällaisessa tilanteessa on, että pidämme yhtä ja pidämme yhtenäisyyden, koska se luo turvallisuutta niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ukrainan tilanne on näkynyt maaliskuussa meillä siten, että ulkoministeriö teki heti 24.2. päätöksiä liittyen Ukrainan tukemiseen. Suomi on tukenut Ukrainaa 70 miljoonalla eurolla vuodesta 2014. Teimme noin 15 miljoonan euron rahalliset lisäpäätökset ja muitakin päätöksiä, kuten tiedämme, ja olemme valmiit koko ajan tekemään lisää.
Euroopan unioni ja eurooppalainen yhtenäisyys ovat tietysti tässä aivan avainasemassa. Voin sanoa nyt matkustaessani Euroopan pääkaupungeissa, että tämä yhtenäisyys on hyvin poikkeuksellista. Se on myös tarvittavaa. Yhtenäistä Eurooppaa ja Euroopan unionia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Toki tähän tilanteeseen liittyvät talous, energia, ruoka ja siihen liittyvä kestävyys, turvallisuus, hintatasot ja inflaatiot, kaikki asiat, joista mekin tänään keskustelemme ja joista meidän pitää keskustella. Yksi asia on ruokaturva kaiken kaikkiaan ja globaalisti.
On selvää, että kun tuotantoketjut muuttuvat ja haavoittuvat, sillä on vaikutuksia, energia-alasta puhumattakaan. Kaiken kaikkiaan omassa työssäni ulkomaankaupassa, jos katsoo sitä kakkua, jota yhdessä olemme leiponeet jo vuosikymmeniä, Venäjän vienti, noin 4,5 miljardia euroa, on noin viisi prosenttia siitä sadasta miljardista, mitä Suomi vie tavaroina ja palveluina. Meillähän oli erittäin hyvä kasvu menossa ja tulossa vielä talvella. Kaikki luvut näyttivät erittäin hyviltä viennin, työllisyyden ja investointien osalta.
Ehkä pääviestini tänään teille on se, että tätä työtä meidän pitää jatkaa. Tätä työtä meidän pitää jatkaa, koska se luo myös kokonaisturvallisuutta. Tämä työ tehdään hyvin pitkälle paikallisesti kaupungeissa. Kaupunkien ja kuntien rooli on aivan keskeinen, kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, kestävästä kasvusta, ihmisten jaksamisesta ja resilienssissä tässä erittäin vaikeassa tilanteessa. Tässä meillä on tietysti iso vastuu hallituksessa, yhteisesti kullakin ministerillä ja valtioilla kaiken kaikkiaan, mutta vastuu on yhteinen myös paikallistasolla. Tässä uskon suomalaisiin. Uskon suomalaiseen tapaan toimia, Suomen malliin.
Me osaamme tehdä yhdessä. Me osaamme luoda yhdessä vaikeassakin tilanteessa, koska mahdollisuudet eivät ole kadonneet minnekään. Maaliskuussa olin mukana avaamassa uusia lentoreittejä Yhdysvaltoihin, Dallasiin. Teemme koko ajan uutta ja luomme uutta.
On silti pakko huomioida se tosiasia, mikä näkyi vaikkapa YK:n yleiskokouksen äänestyskäyttäytymisessä viime kuussa. Maailman maista 141 on meidän puolellamme, viisi on vastaan ja 35 pidättäytyy. On myös sellainen narratiivi, että toinen puoli maapallon asukkaista on toista mieltä. Maailmankaupan, markkinoiden, tuotantoketjujen ja kaupan jakautumisen osalta tämä on asia, joka pitää myös huomioida. Tässä tilanteessa on tarkkaan seurattava taloudellisten suurvaltojen käyttäytymistä eri puolilla maailmaa myös sellaisesta näkökulmasta, mikä ei ole meille ehkä aivan tyypillinen, kun puhumme Kiinasta, Persianlahden maista, Afrikasta, Intiasta, Pakistanista ja niin edelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalainen strateginen osaaminen ja autonomia on ymmärretty vähän eri tavalla eri puolilla Eurooppaa niin vahingossa kuin tietoisesti. Nyt meidän pitää ymmärtää se oikealla, kestävällä tavalla ja tukea avointa maailmankauppaa sekä kauppajärjestystä. Ilman muuta se on ensisijainen tavoitteemme ja prioriteettimme. Samalla tulee huolehtia tuotantoketjuista, jotka ovat Euroopalle ja Suomelle välttämättömiä.
On kysymys sitten puolijohteista tai erilaisista raaka-aineista tai komponenteista, jotka ovat meille välttämättömiä, koska huolestuttavinta ei ole vain akuutti hintataso vaan myös pidemmän aikavälin saatavuus ja tuotantoketjujen muokkautuminen Euroopan, Kiinan ja Yhdysvaltojen mutta myös Etelä-Amerikan, Afrikan ja tiettyjen Aasian maiden välillä. Niillä on tietysti kykyä ja kompetenssia. Ne ovatkin jo avaintoimijoita. Tässä te yritykset olette avainasemassa, kuin myös teidän strateginen tapanne toimia ja riskienhallintanne. Olen viime vuosina huomannut, että monet teistä ovat jakaneet riskiä, tehneet valintoja silloin kun se on ollut mahdollista ja järkevää.
Keskustelu teidän yritysten kanssa on äärimmäisen tärkeää. Samoin tulee keskustella kuntien ja kaupunkien kanssa siitä, miten voimme toimia paremmin ja miten teemme yhdessä tulevaisuuden tärkeitä investointeja ja miten määrittelemme kestävät investoinnit, myös hallituksen näkökulmasta, jotta ne ovat kestäviä, niillä on tuotto-odotus ja ne aidosti tuovat jotain konkreettista lisäarvoa. Tätä keskustelua käymme nyt eurooppalaisten kollegoiden kanssa. Tämä on jo talous- ja finanssipolitiikan ydintä, kun katsomme Eurooppaa ja Euroopan unionia. Kaiken tämän keskellä haluan sanoa teille, että luotetaan niihin prosesseihin, joita olemme pitkään rakentaneet ja haluamme kunnioittaa ja joita pitää kunnioittaa. Luotetaan järjestelmään, joka meillä on. Luotetaan demokratiaan.
Ennen kaikkea luotetaan toisiimme kaikilla päätöksenteon tasoilla, koska se, että pidämme yhtä ja muodostamme yhteisiä näkemyksiä, on ehkä tärkeämpää kuin pitkään aikaan Suomen historiassa. Jos ja kun sen teemme, olemme niin vahvoja, että pystymme ja tulemme tekemään paljon yhdessä, koska edelleen on tärkeää, että pidämme positiivisen toivonkipinän kaikessa tekemisessä, tulemme sitten poliittisesta maailmasta, virkamiesmaailmasta tai yritysmaailmasta. Se on myös Suomen ehdoton kilpailuetu kansainvälisesti, että pystymme siihen ja osaamme tehdä sitä yhdessä. Näillä sanoilla toivotan antoisaa päivää ja valoisaa kevättä kaikesta huolimatta sekä tiivistä yhteydenpitoa niin ulkoministeriöön kuin kaikkiin ministeriöihin.
Terveisiä Espooseen ja kiitos kaupunginjohtajalle henkilökohtaisesti erittäin aktiivisesta, proaktiivisesta ja näkemyksellisestä toiminnasta ja panoksesta Espoon kaupungin ja espoolaisten sekä Suomen ja suomalaisten yritysten hyväksi. Tietysti erityiskiitos kauppakamarille todella tiiviistä yhteistyöstä, koska nyt on erittäin tärkeää, että kaikki kanavat ovat auki ja toimivat ja että teemme yhdessä nopealla aikataululla asioita myös yrityksille uudella tavalla. Siksi olen ylpeä, että ulkoministeriössä olemme pystyneet palvelemaan teitä yrityksiä uudella nopean kaistan raiteella, koska nyt elämme sellaista aikaa, että asioita pitää tehdä eri tavalla kuin ennen. Vanha malli ei koskaan enää palaa, eli siinäkin mielessä tämä on ollut hyvä oppimisprosessi meille kaikille, jos ja kun menemme tästä eteenpäin. Kiitos paljon. Moi, moi. Kiitokset ministeri Skinnarille, joka ymmärrettävästi työkiireiden vuoksi ei päässyt tänään paikalle.
Mielestäni hänen puheenvuorossaan kävi erinomaisella tavalla ilmi, miten tässä kiristyvässä maailmantilanteessa julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö rakentaa pohjaa paitsi kokonaisturvallisuudelle myös kestävälle talouskasvulle. Jatkamme tästä teemasta ja menemme syvemmälle talouden ajankohtaisiin asioihin. Meillä seuraavana puhujana lavalle saapuu Evlin päästrategi Valtteri Ahti, joka puhuu meille markkinoista ja kansainvälisestä taloudesta sodan myllerryksissä. Tervetuloa. Kiitos. Terve kaikille. Olen Valtteri Ahti, Evlin päästrategi. Kiitos, kauppakamarille. On mukavaa olla täällä. Kiitos yleisölle.
Ajattelin puhua markkinoista ja taloudesta ja ennen kaikkea konfliktin vinkkelistä. Ajattelin vähän yleistää, jotta emme ole pelkästään Ukrainan sodan ytimessä. Halusin näyttää, miten konflikti vaikuttaa markkinoihin nyt, miten se tulee vaikuttamaan ja miten aikaisemmat konfliktit ovat vaikuttaneet myös talouteen.
Parikymmentä minuuttia pitäisi ensin esitellä ajatuksia. Sen jälkeen toivottavasti esitätte kysymyksiä. Saa esittää kysymyksiä myös kesken kaiken, jos ei tarina tyydytä. Ajattelin lähteä liikkeelle sijoittajagallupilla.
Joka kuukausi Investointipankki kysyy meiltä sijoittajilta, että mikä askarruttaa ja on se ykköshäntäriski. Se on siis riski, joka on hyvin epätodennäköinen mutta merkitykseltään suuri. Tässä näkyy, että tammi-maaliskuun tuloksissa oli tämä sota. Ei pitäisi sanoa konflikti eikä edes puhua Ukrainasta vaan Venäjän hyökkäyssodasta. Sitten on globaali taantuma kakkosena. Inflaatio ja keskuspankit ovat pudonneet.
Ne olivat aiemmin ykkössijalla. Ihan vain kontekstina, tämä tosiaan puhuttaa markkinoita. Ennen kaikkea sota on puhuttanut markkinoita. Sen merkitys on tavallaan yhtä kuin sen vaikutukset talouteen ja siten markkinoihin. Nämä kaksi ensimmäistä asiaa oikeastaan kuvaavat tätä sotaa. Tämä on ollut erikoinen vuosi jo ennen kuin sota alkoi.
Tämä käppyrä kuvaa siis raaka-ainemarkkinoiden tuottoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Kuten näkyy, raaka-ainetuotannosta tuli 42 prosenttia eli kovin vuosituotto ikinä. Ei kaikki ole siis synkkää.
Jos on raaka-ainemarkkinoilla, on voinut mennä erittäin hyvin. Samaan aikaan valtion velkakirjamarkkinoilla tämä on ollut huonoin vuosi toisen maailmansodan jälkeen. Pitää mennä aika erikoisiin aikoihin, kun verrataan, miten velkakirjamarkkinoilla on mennyt. Numerot tässä ovat tuottolukuja. Jos omistaisit maailman velkakirjat siinä suhteessa, kuinka merkittäviä taloudet ovat eli bkt-painoilla, olisit hävinnyt viidesosan koko salkustasi. Viimeksi kun on ollut vastaavanlainen myllerrys velkakirjamarkkinoilla, joka kuitenkin on se toinen puolikas merkittävien sijoittajien salkussa, kun on osakkeita ja valtion velkakirjoja, pitää mennä Marshall-suunnitelmaan.
Sillähän Yhdysvallat jälleenrakensi Euroopan viime sodan jälkeen. Tässä on kaksi sotaa. Tuossa on 2. maailmansota. Siitä lähti rakentamisprojekti. Sitten on tämä siitä seuraava suuri Euroopan sota eli Ukrainan sota.
Osittain tämän seurauksena on paljon puhuttu ja ihmetelty sitä, että korot ovat niin matalia ja jopa negatiivisia, että saat rahaa siitä, että lainaat rahaa. Tämä on ollut tilanne Suomessa jo monta vuotta. Se päättyi tämän vuoden aikana. Suomen valtio maksoi hetken aikaa prosentin kymmenvuotisesta lainastaan. Olemme jo vähän palanneet normaaliin tilanteeseen. Tämä on toinen asia, joka on hyvä pitää mielessä nyt kun kehysriihikin käynnistyy. Raha ei ole enää ilmaista.
Tässä on vain se määrä velkakirjoja, jotka tuottivat, kun oli negatiivinen korko. Se on romahtanut tässä. Sitten pääsemme katsomaan markkinan heiluntaa. Tämä on se, mistä Kauppalehti ja kumppanit tykkäävät puhua pelkomittarina. Tämä mittari kuvastaa sitä, kuinka kovasti markkina heiluu.
Tuo punainen katkoviiva näyttää, milloin sota alkoi Ukrainassa. Niin kuin näkyy, markkina hermostui aluksi todella paljon. Keltainen käppyrä on siis eurooppalainen osakemarkkina ja sininen on yhdysvaltalainen. Monen mielestä yllättävää on ollut se, kuinka markkina on rauhoittunut sodan aikana. Kuten näkyy, sininen viiva on jo pitkälti normaalilla tasolla.
Eurooppalainen osakemarkkina on vielä vähän jännittynyt mutta rauhoittunut selvästi. Tässä näemme sen toisella tavalla. Tässä on osakemarkkinatuotot tämän vuoden aikana. Tuossa näkyvät prosenteilla, paljonko ne ovat tuottaneet. Suomalainen osakemarkkina on tuottanut -12 prosenttia vuoden alusta.
Haluaisin teidän kiinnittävän huomiota siihen, miten markkina on reagoinut sodan aikana. Tässä on sota. Moni osakemarkkina, kuten Suomikin melkein, kehittyvät markkinat, Yhdysvallat, Eurooppa ja etenkin isommat päämarkkinat, ovat selvästi korkeammalla tasolla kuin ennen sotaa. Osakemarkkinat ovat jo korkeammalla tai samalla tasolla kuin ennen sotaa.
Kärjistäen: markkinan mielestä sota on ohi. Se tietysti tuntuu aika ihmeelliseltä, koska jos lukee lehtiä, tulee mielikuva, että emme muuta teekään kuin ajattelemme sotaa tai aina jotain ennätyksellistä ja erikoista. Samaan aikaan markkinat käyttäytyvät kuin sotaa ei olisikaan. Tietenkin sota on hirvittävä asia inhimillisesti ajateltuna, mutta markkinoiden reaktio ei ole poikkeuksellista. Tämä luotaantyöntävä taulukko sisältää kaikki merkittävät geopoliittiset kriisit vuodesta 1939.
Tässä Saksa valtaa Tšekkoslovakian ja hyökkää Ranskaan. Israelin arabisotia on useampi. Libyan pommittaminen. 9/11-terrori-iskut. Brexit. Niin poispäin. Mediaanikesto geopoliittisissa šokeissa, kun markkina laskee, on 15 kaupankäyntipäivää.
Kuten näkyy, tämä käyttäytyy aika hyvin. Täällä on 22, 17, 7, 2, 22 ja 20. Vastaavasti nousu on kestänyt 16 kaupankäyntipäivää. Geopoliittiset kriisit, olivat ne sitten toista maailmansotaa, Kuuban ohjuskriisiä tai Lähi-idän sotia, kestävät noin kuukauden. Ukraina kesti itse asiassa vähemmän. Markkina laski nopeammin ja nousi nopeammin.
Ukrainan markkinamyllerrys on täysin linjassa historian kanssa. Jos näin voi sanoa, tässä on tietynlainen kognitiivinen dissonanssi, josta Derrida ja kumppanit filosofiassa puhuvat. Mielestäni tässä on jonkinlainen kognitiivinen dissonanssi ihmisten ja markkinan välillä. Markkinat ovat ainakin sosiopaattisia mutta ehkä myös analyyttisempiä.
Syy siihen, minkä takia laskut jäävät vain -6 prosenttiin, mikä on aika maltillinen mediaanilasku, ja miksi ne ovat näin lyhytkestoisia, on se, että markkinoiden kannalta sodan relevanssi on vastaus seuraavaan kysymykseen: mikä on tämän vaikutus yritysten tuloksille ja talouskasvulle? Yleensä konfliktit tapahtuvat alueilla, joiden taloudellinen painoarvo on vähäinen. Niin tässäkin tapauksessa. Kuten ministeri Skinnari taisi mainita, Suomen kannalta Venäjän kauppa on 5 miljardia euroa. Se oli 10 miljardia vielä vähän aikaa sitten.
Viisi miljardia sadasta on viisi prosenttia kaupasta. Emme puhu valtavista summista. Globaalissa taloudessa Venäjän bkt:n paino on noin 1,6 prosenttia. Se on pienempi kuin Etelä-Korean. Niin Venäjän kuin Ukrainan talouden merkitys globaalissa taloudessa on pieni kysyntämielessä. Joten vaikuttaako Ukrainan ja Venäjän sota esimerkiksi Coca-Colan tulokseen? Ei juurikaan. Sitä markkinat tässä hinnoittelevat.
Relevanttista sodassa markkinoiden ja talouden kannalta on tietenkin energia. Vaikka Venäjän merkitys kysyntämielessä on pieni, sen merkitys energiamarkkinalle on valtava. Sen takia lehdistö keskittyy katsomaan, mitä tapahtuu öljylle, kaasulle ja niin poispäin. Tässä näkyvät öljyn ja raaka-aineiden hinnat ylipäätänsä.
Olemme nähneet sodan seurauksena, että öljyn hinta nousi merkittävästi. Päivän sisällä öljyn hinta kävi melkein 150 taalassa. Öljyn hinta on nyt vähän rauhoittunut. Tänään se oli taas noussut. Raaka-aineilla, kuten aiemmin näytin, on ollut paras vuosi ikinä. Tämä on edelleen se relevanssi, joten tästä eteenpäin Ukrainan merkitys markkinoille riippuu näistä kahdesta asiasta.
Nämä ovat nimenomaan häntäriskejä eli epätodennäköisiä. Sotilaallinen eskalaatio on yksi asia, jos tapahtuisi Naton ja Venäjän välinen konflikti. Näillä liittoutumilla on 70 vuoden historia, mutta kokemus on, että ne välttelevät konfliktia, joten se on epätodennäköistä. Todennäköisempi asia, joka saattaisi aiheuttaa enemmän reaktiota, olisi aito energiašokki, josta konkreettinen esimerkki olisi kaasuhanojen sulkeminen. Kaasuhanoja ollaan sulkemassa joka tapauksessa, mutta ajatus on, että se tapahtuisi asteittain.
Viimeaikaiset tapahtumat ovat nostaneet todennäköisyyttä. Tulemme näkemään, että paine Saksaa kohtaan on niin kova, että Saksa suostuu sulkemaan hanat. Sen merkitys markkinoilla olisi suurempi. Meidän ei ehkä tarvitse puhua enempää markkinoista.
Näytän vain, että kun katsoo vähän pidempää kuvaa, kun tässä on koronakriisi, osakemarkkinoiden kehitys sodan vaikutuksesta on ollut suhteellisen maltillista. Tässä näemme osittain, minkä takia. Tässä näkyvät rahavirrat osakkeisiin. On ollut aivan mieletön rahavirta. Osittain se johtuu siitä, että korot ovat lähteneet nousuun.
Se, mikä markkinoita kiinnostaa ja minkä varmasti seuraava gallup tulee näyttämään, ovat keskuspankit ja inflaatio. En ajatellut puhua niistä paljon, koska teemana on geopolitiikka. Nyt olette kaikki saaneet lyhyen oppimäärän geopoliittisista šokeista ja markkinoista. Se lyhyt, ytimekäs ja brutaalilta kuulostava oppituntihan on se, että ne ovat yleensä ostopaikkoja, siis sijoittajana.
Tämä jännittää markkinoita paljon enemmän. Tässä on Yhdysvaltain ohjauskorko. Katkoviiva kuvaa, miten markkina hinnoittelee sen, mitä sille tapahtuu. Markkina hinnoittelee ennennäkemättömän jyrkkää ohjauskoron nostopolkua. Nousisimme ennennäkemättömän nopeasti kolmeen prosenttiin. Tätä me nyt seuraamme markkinoilla ennen kaikkea. Se on syrjäyttänyt muut. Suomalaisia toki kiinnostaa, mitä Euroopassa tapahtuu.
Euroopassa polku on samantyyppinen, eli korot lähtivät nousuun ja hinnat nousevat edelleen, mutta tilanne ei ole läheskään yhtä dramaattinen kuin amerikkalainen koronnostopolku. Tällä hetkellä markkina hinnoittelee, että kahdentoista kuukauden euriborit ovat vuoden päästä noin puolitoista prosenttia. Syy korkojen suurelle nousulle on tietenkin inflaatio. Se on nyt ennennäkemättömällä tasolla. Euroopassa saimme perjantaina uuden luvun: 7,5 prosenttia. Suomessa se on noin 5,5 prosenttia ja Yhdysvalloissa 8 prosenttia.
Olemme viimeksi 1970-1980-luvuilla nähneet vastaavia aikoja. Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Meillä on ollut useampi inflaatiošokki. Ensin oli korona, joka oli massiivinen tarjontapuolen šokki. Opimme tärkeän asian, että markkinatalous, joka monessa mielessä on äärettömän joustava ja paras tapa jakaa niukkoja resursseja, joita meillä on, on joustava mutta ei jousta yli ajan.
Jos tulee šokki ja tarvitset asioita nyt etkä huomenna, markkinatalous ei jousta. Se johtuu tietenkin ahneudesta. Inflaation jyrkkä nousu johtuu siitä, että olemme pitäneet varastot globaalisti matalalla. Pidämme ne matalina, koska se on kustannustehokasta. Ministerikin mainitsi, että puhutaan tuotantoketjuista ja niin poispäin. Lähtökohtaisesti meidän pitää valita kahdesta asiasta.
Voimme valita joko niin, että maailmantalous on kuin Toyotan just-in-time-tehdas. Se rullaa äärettömän tehokkaasti ja jouhevasti, ja saamme Toyota Corollaa pilkkahintaan. Se, mitä menetämme siinä, on varmuus. Tällainen tehdas pystyy tuottamaan halvalla vain jos ulkoistat tarvittavan tuotannon ja pidät minimaalisia varastoja. Nyt keskustelu koskeekin sitä, menemmekö kohti toista ääripäätä, autarkiaa. Silloin olisimme itseriittoisia, tuottaisimme oman energiamme ja ruokamme.
Varjopuoli on se, että se on kalliimpi maailma. Molempia ei voi saada. Se on joko tehokkuus tai omavaraisuus. Jostain spektrin väliltä pitää valita. Inflaatio on osoitus siitä jälleen kerran. Sota on samantyyppinen šokki kuin korona. Se ei varmastikaan ole täysin sattumaa, koska osittainhan Venäjä on laskemoinut, että länsi olisi haluton iskemään pakotteilla, koska Eurooppa kärvisteli jo valmiiksi korkeiden sähkölaskujen ja öljyn hinnan paineessa.
Kynnyksen luultiin olevan korkeammalla. Meidän kaikkien onneksi Venäjä aliarvioi eurooppalaisen ja läntisen solidaarisuuden sekä valmiuden maksaa korkeampia sähkölaskuja. Mennään eteenpäin. Tässä näkyy vain samoja oireita korkean inflaation maailmasta. Amerikkalainen palkkainflaatio. Tämä selittää, miksi Fed on niin huolissaan. Mitä inflaatio on Euroopassa syönyt? Energiaa on yli puolet nykyisestä inflaatiosta.
Ruoka kattaa toisen osan. Inflaatio näiden jälkeen on vain kaksi prosenttia. Ei varmaan yllätä ketään, mistä inflaatio johtuu. Mitä sitten markkinoiden kannalta pitäisi tehdä, jos kerran on aito huoli tai tärkeämpi asia on se, että korot lähtevät nousemaan, koska on korkea inflaatio.
Tämä on vähän hankala tilanne, koska perinteisesti, kuten käppyrä näyttää, silloin kun keskuspankit alkavat nostaa korkoja, nuolet ja prosentit kertovat, kuinka paljon osakemarkkina on tuottanut, silloin kun niitä lähdetään nostamaan. Joka ikinen kerta osakemarkkina on tuottanut aika hyvin tämän loppuvaiheen ajan, kuten näkyy. Se on ainoa poikkeus tälle.
Oho, siirryn tänne päin. "Riskejä kaikkialla: strategi kaatui kesken puheen." Ainoa kerta kun näin ei käynyt eli osakemarkkina ei tuottanut hyvin niiden viimeisten parin vuoden aikana, mitä meillä on jäljellä, oli 1970-luvulla: -12 prosenttia.
Se on tietenkin relevantti verrokkivuosi, koska se oli nimenomaan viime kerta, kun meillä oli raju inflaatio ja energian hinta oli korkealla. Tässä on vähän tällainen, kuten joku sanoi, että "history doesn't repeat, but it rhimes". Historia ei toistu, mutta se rimmaa, jos saan näin brutalisoida.
En edes muista, kuka näin sanoi, mutta vähän sitä klangia tässä on. Haluan vielä lopuksi tämän markkinapuheen jälkeen käydä läpi talouskasvun suhdetta. Mikä on Ukrainan merkitys on taloudelle, meille, Euroopalle ja Yhdysvalloille? Olemme jo todenneet Venäjän roolin kuluttajana.
Jos olemme kaikki globaaleja kuluttajia ja meillä on tietty määrä kukkaroita, joita voimme käyttää globaaliin tuotekoriin, Venäjän osuus on puolitoista prosenttia. Se on minimaalinen tekijä. Siinä asiassa Venäjä ei ole minimaalinen, että se on yksi suurimmista öljyntuottajista. Olisiko se toiseksi tai kolmanneksi suurin öljyntuottaja. Koska Venäjän oma tarve on pientä, siitä menee merkittävä osa vientiin. Konflikti on johtanut siihen, että meillä on korkeampi energian hinta.
On selvää, että tämä on negatiivinen asia maailmantaloudelle, mutta kuinka huono asia on, riippuu taloudesta, josta puhutaan. Jos talous on suhteellisen omavarainen energiamielessä, vaikutus on vähäinen. Esimerkiksi Yhdysvallat on maailman suurin öljyntuottaja. He kuluttavat sitä niin paljon, että eivät pääse sitä juurikaan viemään. Konflikti ei ole heille yhdentekevä, mutta se on minimaalinen.
Esimerkiksi amerikkalainen talouskasvu, jolle aiemmin ennustettiin 3,64 prosenttia eli tosi kovaa vauhtia, putoaisikin vain 3,3 prosenttiin. Tämä on Bank of American ennuste, mutta linjassa muiden isojen pankkien kanssa. Eurooppa on tavallaan toisesta päästä. Meidän taakkamme on se, ettei euroalueella ole omaa energiantuotantoa. Tuomme kaasun ja öljyn Venäjältä, joten meille isku on isompi kuin Yhdysvalloille. Sen takia Euroopan kasvu, joka oli 3,5 prosenttia, onkin nyt 2,8 prosenttia.
Minusta arvio on optimistinen. Jopa EKP on sitä mieltä, että tämä leikkaa eurooppalaisesta kasvusta noin prosentin tai puolitoista prosenttia. Suomen suhteen puhutaan samanlaisista luvuista: prosentti pois. Haluaisin, että ottaisitte kaikki tästä talouden kannalta kotiin sen, että tämä vaikuttaa kasvuun selvästi. Inflaation vaikutus on kaikille ilmeinen. Talouskasvu hidastuu ja etenkin Euroopassa, mutta emme mene taantumaan asian takia, emme Euroopassa emmekä Suomessa. Näemme merkittävän talouden hidastumisen kesken kuluvaa vuotta.
Se leikkaa kasvua muttei aja meitä taantumaan. Tämä on se perusskenaario. Jos jotain edellä mainittuja häntäriskejä realisoituu, nämä menevät uusiksi.
Tämä on aika vaikea asia. Desimaalit johtavat harhaan, kuin ennustaminen olisi tarkkaa. Selvä enemmistö ekonomisteista on sitä mieltä, että kasvu hidastuu selvästi etenkin Euroopassa, mutta emme mene taantumaan. Siinä oikeastaan oli se, mitä halusin tästä konfliktista sanoa. Kiitos. Kiitokset erinomaisesta esityksestä, Valtteri.
Seuraavaksi meillä on mahdollisuus oppia modernista turvallisuudesta. Puhuja ei esittelyjä kaipaa, mutta kerron, mitä kaikkea Jarno Limnell on saanut aikaiseksi. Hän on turvallisuusasioiden tunnetuimpia nimiä niin Suomessa kuin Euroopassa. Hän on työskennellyt turvallisuusasioiden ja johtamisen parissa yli 20 vuotta ja todennut muun muassa, että turvallisuus on johtamiskysymys. Hän on sotatieteiden tohtori, joka työskentelee Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessorina ja Innofactor Oyj:n kyberturvallisuusjohtajana. Hän on myös Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkoston jäsen sekä Espoon kaupunginvaltuutettu, valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja ja uusimpana luottamustoimena Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja.
Hän johdattaa meidät modernin turvallisuuden lähteelle: mitä, miten ja miksi. Ole hyvä, Jarno. Kiitos paljon. Oikein hyvää aamupäivää minun puolestani. Olin viimeksi tällä lavalla lähes päivälleen kuukausi sitten, jolloin täällä pidettiin historiallinen, ensimmäinen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston kokous. Tunnelma oli lähes yhtä vakava. Sen verran lisään kaupunginjohtajan erinomaiseen puheenvuoroon, että toki Espoossa on linjattu monia elinkeinoon, yrittäjyyteen ja tulevaisuuteen tähtääviä asioita, mutta olemme myös linjanneet Espoo-tarinassa, että haluamme olla Suomen turvallisin kaupunki. Kun ajatellaan, että Suomi on mitattu maailman turvallisimpana maana, kyllähän me melkoisen turvallisessa Dipolissa olemme.
Minua jonkin verran harmittaa, kun turvallisuusasioiden parissa olen työskennellyt koko työurani, että turvallisuudesta puhuminen on pääsääntöisesti turvattomuuspuhetta: uhkia, riskejä ja ikäviä asioita. Lähtökohtaisesti turvallisuus mahdollistaa. Turvallisuus, kun siitä huolehditaan, mahdollistaa meille asioiden tekemisen yhtä lailla Espoossa ja yrityksissä kuin laajemminkin suomalaisessa yhteiskunnassa. Välillä turvallisuusuutiset saisivat olla enemmän tämänkaltaisia. Tässä on suomalaisilta yritysjohtajilta kysytty ajatusta turvallisuudesta.
Teimme tämän Aalto-yliopistossa Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa jokin aika sitten. Se, että Suomessa on turvallista, tarkoittaa, että täällä on hyvä tehdä bisnestä. Turvallisuudesta huolehtiminen tässä epävakaassa maailmassa on meille yhä vahvemmin kilpailuetu.
Nimenomaan kilpailuetu. Tämä on mielestäni myös erittäin oleellista muistaa. Kun puhumme nyt turvallisuudesta huhtikuussa 2022, on meidän oltava erittäin realisteja. Olen oppinut, että pragmaattisille suomalaisille turvallisuutta luovat rehellisyys ja realismi, ei se, että asioita hyssytellään toteamalla, ettei turvallisuusympäristössämme olisi tapahtunut mitään kummempaa, vaikka kyseessä on peruuttamaton muutos Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa.
Toisaalta ei ole myöskään mitään aihetta paniikkiin tässä hetkessä. Rehellisyys ja realismi luovat turvallisuutta. Tämä on sitä realismia, jonka kanssa me nyt saamme ja joudumme elämään.
Euroopassa on suurin sota sitten toisen maailmansodan. Jos tänään olette aamulla uutisia katsoneet, Ukrainassa ei käydä pelkästään sotaa. Siellä käydään täysin brutaalia ja moraalitonta tuhoamissotaa. Se on jotain aivan muuta. Täytyy myöntää, että kun 22 vuotta sitten kadettikoulusta valmistuin, en pystynyt kuvittelemaan tällaista päivää, että olisin täällä sanomassa, että lähes kaksinkertainen määrä kuin on suomalaisia on Ukrainassa joutunut sodan takia jättämään kotinsa. Tämä on sitä realismia, jonka keskellä elämme. Tästä ei ole paluuta menneeseen.
Jossain vaiheessa tämä kuuma sota tulee päättymään siinä mielessä, että päädymme jonkinlaiseen, ainakin väliaikaiseen aselepoon tai tulitaukoon Ukrainassa. Tulemme elämään erilaisten operaatioiden, sota- ja hybriditoimien kanssa pitkään eteenpäin. Yksi sotilasopetus, jonka koetan edelleen tiukasti pitää mielessäni, on se, että kun yhtäällä tapahtuu, muistetaan katsoa myös toisaalle. Esimerkiksi kybermaailmassa välillä näkee, kun verkkosivut kaatuvat, että kaikki katsovat sinne, mutta todellinen tietomurto tapahtuukin toisaalla. Venäläisen sotilastoiminnan perusasioita on harhauttaminen.
Samanaikaisesti kun tällä hetkellä keskitymme siihen, mitä Ukrainassa tapahtuu, esimerkiksi meillä Suomessa on syytä kääntää katseet hyvin tarkasti Unkariin, Kuten nämä tutkimustulokset kertovat, eivät kybervakoilu ja -hyökkäykset muidenkaan maiden osalta ole mihinkään kadonneet, vaikka Ukrainassa tälläkin hetkellä soditaan. Yritysvakoilu erityisesti verkkomaailmassa lienee keskeisimpiä uhkia Suomen kilpailukyvylle ja koko Suomen yritysmaailman tulevaisuudelle. Tulevaisuus tapahtuu kahdessa maailmassa.
Meillä on fyysinen maailma, kuten tämä Dipolin sali, jossa tällä hetkellä olemme. Sitten on ihmisen luoma, teknologiaan perustuva digitaalinen toimintaympäristö. Se on sitä kybermaailmaa. Kuten hyvin tiedätte, valtavana megatrendinä niin kaupunginvaltuuston kokouksissa, yrityselämässä kuin päivittäisessä työnteossa on se, että yhä enemmän asiat ja toiminnot siirtyvät fyysisestä maailmasta digitaaliseen verkkomaailmaan. Trendi voimistuu jatkossa entisestään.
Puhumattakaan siitä, mikä meillä välillä unohtuu, eli siitä, miten fyysinen maailma Suomessa toimii, kuten terveydenhuolto ja finanssimaailma tai energianjakelu ja -tuotanto. Ne toimivat tietojärjestelmien ja tietoliikenneyhteyksien varassa. Jos digitaalinen maailma ei toimi, ei toimi fyysinenkään maailma. Nämä kaksi maailmaa isossa kuvassa, turvallisuudesa, menevät yhä tiiviimmin yhteen. Jossain vaiheessa emme enää edes puhu kyberturvallisuudesta. Puhumme vain turvallisuudesta, koska digitaalisuus ja teknologia ovat megatrendinä kaikkialla.
Se luo valtavia mahdollisuuksia tehokkuuteen ja kustannussäästöihin. Samanaikaisesti myös ikävät asiat siirtyvät yhä enemmän digitaaliseen maailmaan. On hyvä huomata, että emme puhu tulevaisuudesta vaan tästä hetkestä. Jokainen espoolainen ja suomalainen yritys tai organisaatio on tänä päivänä digitaalinen. Voisi jopa sanoa, että jokainen yritys on tänä päivänä enemmän tai vähemmän softafirma.
Kun puhumme digimaailman turvallisuudesta eli kyberturvallisuudesta, se koskettaa ihan jokaista yritystä. Kun puhun yritysten hallitusten ja johtoryhmien kanssa, emme puhu yksittäisistä virustorjuntaohjelmista tai palomuureista vaan bisneksen ytimessä olevista asioista eli siitä, miten huolehditaan maineen hallinnasta, brändin arvosta ja jatkuvuuden turvaamisesta, jos jostain syystä jotkut tietyt tietojärjestelmät eivät toimi. Kaikkein tärkeimpänä puhumme siitä, miten huolehdimme asiakkaiden luottamuksesta, jotta ei käy pahimmillaan niin kuin muistatte Vastaamon tapauksesta. Tässä riskit kasvavat koko ajan. Samalla tavoin kuin Valtteri toi esille, miten markkinat reagoivat Ukrainan brutaaliin sotaan, kybermaailmassa fyysisiä rajoitteita ei ole.
On aika poikkeuksellista, että hiljattain, ei täällä Dipolissa, vaan Washingtonissa samalla tavalla Yhdysvaltain presidentti puhui yhdysvaltalaisille yrityksille kaksi viikkoa sitten. Hän varoitti yhdysvaltalaisia yrityksiä voimistuvista kyberhyökkäyksistä Venäjän suunnalta tiedustelutietoihin pohjaten. Venäjää harmittavat lännen sanktiot ja vastatoimet, mutta fyysisessä maailmassa Venäjän on vaikea hyökätä Yhdysvaltoihin. Digimaailmassa vastaavia etäisyyksiä ei ole. Tämän takia Yhdysvalloissa on koko yhteiskunnassa nostettu valmiutta Venäjältä tulevia kyberhyökkäyksiä kohtaan.
Minusta meidän pitää Suomessa tehdä sama johtopäätös. Nyt kun olemme hakemassa Nato-jäsenyyttä ja olemme samalla tavalla listautuneena Venäjän listaamiin vihamielisiin valtioihin, meidän on syytä varautua vakaviin kyberhyökkäyksiin lähiaikoina Venäjän suunnasta. Tämä koskee erityisesti suomalaista kriittistä infrastruktuuria, joka ei siis ole, kuten tiedätte, pääsääntöisesti valtion omistamaa vaan yksityisen sektorin yrityksiä. Toisaalta kun kybermaailmassa ammutaan kyberluoteja, ne saattavat sinkoilla minne vain. Niin kävi kiristyshaittaohjelma NotPetyalle muutama vuosi sitten.
Venäjä kohdisti sen ukrainalaisiin yrityksiin, mutta se lähti päivitysten mukana leviämään ympäri maailman ja lamautti koneita myös Suomessa aiheuttaen Märsk-yhtiölle miljardien eurojen tappiot. Tällaisia sivuvaikutuksia saattaa olla Ukrainan suunnalta luvassa. Jos edelleen jatkan vähän realismin linjalla, arvioin, että lähiaikoina tämä on todellisuutta, jonka keskellä suomalainen moderni turvallisuus ja yhteiskunta elävät. Puhutaan hybridivaikuttamisesta, erilaisista kieroista keinoista, joilla halutaan epävakauttaa suomalaista yhteiskuntaa, hämmentää meitä ja luoda pelkoa esimerkiksi järjestämällä mittavia sotaharjoituksia itärajan vieressä ja painostamalla poliittisia päättäjiä etenkin siihen, että he kaventaisivat ulko- ja turvallisuuspoliittista liikkumatilaamme. Näin ei saa piirun vertaa tapahtua. Hybridivaikuttamisen keihäänkärkinä ovat informaatio-operaatiot ja kyberhyökkäykset.
Meillä välillä unohtuu, että olemme hyvin riippuvaisia kybermaailmasta. Tämä on tuorein tutkimustulos, mitä minulla on, neljän vuoden takaa. Ajatelkaa. Suomalaisista yrityksistä 43 prosenttia ilmoitti, että jos netti ei toimi, he ovat täysin toimintakyvyttömiä yhden päivän jälkeen.
Veikkaisin, että luku on tällä hetkellä 60-70 prosentin luokkaa. Muistetaan tämä 3-5 vuoden ylimääräinen digiloikka koronapandemian aikana. Hyvät ystävät, turvallisuus on aina todellisuutta. Se on tunnetta, resilienssiä eli sietokykyä, kun ei ole olemassa täydellistä turvallisuutta. Se on kulttuurinen asia. Me pragmaattiset suomalaiset olemme varsin hyviä tuossa todellisuudessa eli tekemään asioita.
Kun katson tätä vuosikymmentä ja tätä kevättä eteenpäin, puhumme jatkossa yhä enemmän turvallisuuden tunteen merkityksestä, siitä, miten turvallisuuden tunteeseemme, meihin, mielikuviimme, ajatuksiin, arvoihin ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin voidaan ja pystytään vaikuttamaan. Ovat ne sitten somevideoita tai jotain muuta. Kaikkein merkittävimmät turvallisuuden taistelut tulemme käymään mielistämme, arvoista ja asenteista. Niihin informaatioteknologia tarjoaa tunteisiimme vedoten uudenlaisia mahdollisuuksia, positiivisesti tämänkaltaisia. Toinen asia, mikä korostuu, on resilienssi eli sietokyky. Tärkeimpiä oppeja, jos jonkun turvallisuusalalta voi antaa, on se, että älkää koskaan pelatko yhden kortin varassa, ja nyt en puhu pokerista.
Jos se yksi ei toimi, aina pitää olla vähintään suunnitelma B ja mielellään C ja D, koska resilienssia tullaan koettelemaan. Aina ei tarvitse puhua Venäjästä tai venäläisistä hakkereista. Kyse on enemmänkin siitä, että elämme turbulentissa maailmassa, joka on hyvin vuorovaikutteinen eri ilmiöiden, riskien ja asioiden välillä, niin että vääjäämättä tulemme kohtaamaan erilaisia ongelmia ja häiriöitä. Nyt kun olemme Suomessa digitalisoimassa lähes kaikkea, totumme siihen, että kaikki aina toimii ja on sujuvaa, mutta entä jos ei olekaan. Olen mukana tuolla Maailman talousfoorumin asiantuntijaverkostossa, ja siellä näitä asioita paljon pohditaan.
Tärkeimpänä, jos kiinnostaa, tuo on myös hyvä raportti lukea vähän tarkemmin, itse asiassa nykyään yhä enemmän puhutaan turvallisuuden ohessa kyvystä sietää poikkeavia ja häiriötilanteita, jotka johtuvat eri asioista, eli resilienssistä. Tavallisille yrityksille ja organisaatioille Venäjän kyberhyökkäykset eivät ole oleellisin uhka vaan verkkorikolliset, joita motivoi raha. Kiristyshaittaohjelmat ovat merkittävin uhka yrityksille globaalisti. Tämä on hyvin vahvasti johtajuus- ja osaamiskysymys.
Kun olemme nyt Espoon elinkeinofoorumissa, haluan yhden asian nostaa vahvasti esille, kun mietitään isänmaan ja Espoon tulevaisuutta. Sotilaat luokittelevat eri toiminnan tasot niin, että on teknis-taktinen, operatiivinen ja strateginen. Kaikkein tärkein on politiikka. Jos johonkin meidän kannattaa tällä vuosikymmenellä kiinnittää huomiota, se on globaali teknologiakamppailu, jossa olemme vääjäämättä mukana.
Tässä on niin sanotusti pakko pärjätä. Kyse on osaajista ja kyvystä investoida. Luulen, että emme Espoossa täysin vielä ymmärrä sitä, miten merkittävä Microsoftin datakeskushanke tänne on. Niin kuin Jukka Mäkelä hyvin toi esille, tässä maailmantilanteessa se on merkittävä luottamuksen osoitus meille. Näitä me tarvitsemme. Millä tavalla teknologiastandardit tulevat muodostumaan, on keskeinen kysymys koko globaalille turvallisuudelle ja taloudelle, ja samoin siihen liittyvä turvallisuus.
Tässä emme pärjää maana yksin, vaan se edellyttää yhä vahvemmin kansainvälistä yhteistyötä ja suoraan sanoen hyvin määrätietoista politiikkaa. Tässä meidän jokaisen on tunnettava myös oma vastuumme: sekä jokaisen omalta osaltaan että omassa yrityksessä ja organisaatiossa. Lopuksi aivan lyhyesti, tässä ovat ne kymmenen asiaa, jotka tässä hetkessä oman turvallisuutemme varmistamiseksi kannattaisi tehdä: Seurata tilannetta. Nostaa valmiutta. Käydä läpi omat järjestelmät, että asiat ovat kunnossa. Huolehtia henkilöstön motivoinnista ja koulutuksesta. Huolehtia perusasioista, kuten tietojärjestelmien päivittämisestä.
Osata havainnoida poikkeamia, jos tapahtuu jotain, mitä ei kuuluisi. Varmistaa jatkuvuussuunnitelmat eli suunnitelmat B ja C. Olla valmiina viestintään ja reagointiin. Huolehtia turvallisuudentunteesta. Yksi asia, jota paljon toistetaan ihan aiheellisesti on muutos.
Tutkijana sitä aina välillä miettii, kun jotain toistetaan, että entä vastakysymys. Jos kaikki muuttuu, mikä ei muutu? Yksi vastaus näyttää olevan ihmisen musta mieli, joka jälleen realisoituu Ukrainassa. Toivon, että Suomessa ei muutu se, että turvallisuus koetaan Espoossa ja Suomessa tärkeimmäksi arvoksi, josta haluamme pitää kiinni. Niin kannattaa jatkossa tehdä. Kiitoksia.
Jos jäät vielä hetkeksi. Onko yleisökysymyksiä? Nyt olisi mahdollisuus esittää. Ole hyvä sieltä perältä. Jos kävelet mikrofonille? Voin tässä välissä kysäistä, kun Supo varoitti, että kyberhyökkäyksiä tulee kohti koko yhteiskuntaa mutta erityisesti yrityksiin. Onko ohjeesi yrityksille, että ei tehdä vain yhtä toimenpidettä vaan useita, ja sitten tämä listaus, vai onko jotain tarkempaa vinkkiä, miten yritykset voisivat valmistautua paitsi kouluttamalla henkilökuntaansa? Kaksi tärkeintä ohjetta ovat ne turvallisuuden kaksi puolta. On se varautuminen. Katsotaan, että se on kunnossa.
Toisaalta ei ole täydellistä turvallisuutta, joten mikä on kyky toimia siinä hetkessä, kun asiat eivät menekään suunnitellusti. Jos vaikka yrityksen tietojärjestelmä syystä tai toisesta menee lukkoon tai sähköt eivät toimi, olisi kyky reagoida vaihtoehtoisilla tavoilla. Siinä vaiheessa tärkeitä ovat ennen kaikkea viestintävalmiudet, koska silloin asiakkaat ihmettelevät, mitä tapahtuu. Kiitos. Annetaan yleisön kysyä. Ole hyvä. Jos esittelisit itsesi? Raimo Helén, KemRam Consulting oy. Kiitos, tästä esittelystä. Kysymykseni on, kun Kiina ja Venäjä ovat rakentamassa itselleen omaa tietoverkkoa.
Olisiko se hyvä suunnitelma B myös meille suomalaisille? Siis tarkoitat omaa tietoverkkoa? Yksi keskustelluimpia aiheita tällä hetkellä kyberasiantuntijoiden kesken kansainvälisesti on globaalin internetin tulevaisuus. Ainoa asia, josta ollaan samaa mieltä, on se, että viiden vuoden päästä nykymuotoinen internet on kovin erinäköinen. Eroavaisuudet tulevat siitä, minkälainen se netti sitten on.
On ihan totta, että Venäjä on jo pitkään rakentanut omaa internettiään. Se ei kykene siihen ihan täysin niin sanotusti irtaantumaan mutta aika paljon. Kiina on tehnyt ihan samaa. Meillä Suomessakin on tiettyjä verkkoja, jotka saadaan toimimaan vain kansallisesti, mutta se, että meillä olisi vain kansallinen internetti, sitä en pidä realistisena. Se on ihan potentiaalinen kehityssuunta, että internet niin sanotusti balkanisoituu jatkossa ja että on jonkinlainen alueellinen internet, jossa ovat esimerkiksi Eurooppa, Yhdysvallat ja Kanada, ja sitten tietyillä mailla on omat nettinsä, mutta nähtäväksi se jää.
Ehkä vielä yksi kysymys, kun täällä on paljon kiitelty. "Loistava Jarno Limnell", "Osuu, uppoaa", "Huippupuhe", "Loistava esitys". Sitten on kysymys, että voisiko kyberturvallisuudesta ja -osaamisesta muodostua suomalaisille yrityksille kilpailuedun lähde. Se oli melkein maksettu kysymys.
Tämä tulikin "turvallisuus"-nimimerkiltä. Ihan ehdottomasti. Vakavasti sanoen turvallisuudessa luottamus on kaiken lähtökohta. Turvallisuusliiketoiminta on luottamusliiketoimintaa. Sanoisinpa, että vaikeimpia tehtäviä tällä hetkellä bisneksessä lienee venäläisten tietoturvatuotteiden myyminen länsimaisilla markkinoilla.
Heihin ei ole luottamusta, mutta suomalaisiin on. Se ei ole sattumaa, että Suomessa on poikkeuksellisen laaja yrityskenttä kyber- ja tietoturvassa suhteutettuna väkilukuun. Pitää silti itsekin katsoa peiliin Aalto-yliopistossa, sillä meillä on sama haaste kuin globaalisti.
Suurin kasvun este suomalaisille kyberalan yrityksille on osaajien puute. Osaajia tarvitaan yhä enemmän ja niitä yritetään myös Aallossa kouluttaa. Kiitos tästä, ja tämä on myös kauppakamarilla erinomaisesti agendalla, että osaajia lisätään. Kiitoksia. Annetaan viela aplodit Jarnolle loistavasta puheenvuorosta.
Kuten kuulimme, yritysten taitoa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen sekä jatkuvaa aktiivista kehittämistä ja toimintaympäristön tarkkailua tarvitaan. Nyt menemme tapausesimerkkien kautta siihen, miten yritykset ovat resilienssiänsä kehittäneet kriisien aikana ja miten sitä viedään eteenpäin. Luovutan puheenvuoron Harrille, joka esittelee panelistimme. Ole hyvä, Harri. Pääsemme resilienssiin ihan ruohonjuuritasolle.
Luen ensin suoran lainauksen Business Finlandin määritelmästä yrityksen resilienssille. Yrityksen resilienssi on kyky ylläpitää kriittiset toiminnot yllättävän tilanteen tullen. Se on taitoa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen sekä jatkuvaa aktiivista kehittämistä ja toimintaympäristön tarkkailua.
Resilienssi auttaa selviytymään kriiseistä ja yllättävistä vastoinkäymisistä. Kun perustimme muutama vuosi sitten Business Espoo -verkoston, jossa seitsemän toimijaa tarjoaa yrityspalveluita yhdeltä alustalta, paitsi asiakaslähtöisyys tärkeä arvomme oli resilienssi eli se, että yhdessä, laajalla tietopohjalla ja osaamisella olemme valmiita vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin, kun maailma muuttuu yhä nopeammin. Tästä on saatu käytännön esimerkkejä ihan hiljattain. Pandemia kun tuli, käytännössä yhdessä viikossa muutimme lähes kaikki Business Espoon -verkoston piirissä olevat palvelut digitaalisiksi. Meille tuli digitaalisia klinikoita.
Perustimme uuden webcast-sarjan, jossa tehtiin tietoiskuja asiantuntijoiden kanssa. Chatbot otettiin käyttöön 24 tunniksi, ja teimme monta muuta ratkaisua. Lisäksi aloimme valtion kanssa yhteistyössä jakaa yksinyrittäjien toimintatukea, mikä oli täysin uusi funktio kunnalle. Emme me sellaisia avustuksia olleet aiemmin jakaneet, mutta verkoston avulla saimme senkin toiminnon hyvin nopeasti käyntiin.
Vastaavasti nyt Ukrainan sodan ollessa käynnissä varaudumme ja olemme varautuneet uuteen tilanteeseen. Business Espoon yhteydessä olevat Hello Espoo -toiminnot, jotka on tarkoitettu vieraskielisten osaajien kotiutumisen tukemiseen, on jo päivitetty. Myös ukrainankielistä informaatiota on löytynyt heti ensimmäisestä sotaviikosta alkaen. Nyt keskustelemme aktiivisesti valtion kanssa siitä, miten työllisyyspalvelut tulijoille järjestetään.
Olemme siis yhdessä ajan tasalla. Nyt otetaan lavalle kolme yritysvaikuttajaa, joilla on omakohtaisia kokemuksia viime vuosien ajalta siitä, mitä resilienssi tarkoittaa. Pyytäisimme lavalle seuraavaksi Lumenelta Tiina Isohannin. Aplodit jokaiselle erikseen. Sitten Tapaukselta Camilla Ressler. Ravintolatalot Oy:stä Matti Lehtonen.
Anteeksi. Matti Karvonen. Muistiinpanoissani oli virhe. Pahoittelut. Tervetuloa kaikille vieraille. Lyhyenä alustuksena jos mietitään yleistä määritelmää yrityksen resilienssille, se koostuu kolmesta elementistä. Ensimmäinen on valmistautuminen, josta on tänään puhuttu paljon. Siihen liittyy myös suunnittelu- ja skenaariotyö.
Toisena on organisaation yleinen joustavuus ja muutoskyvykkyys sekä sosiaalinen pääoma eli luottamus kumppaneihin sekä asiakkaiden luottamus yritykseen ja henkilöstön luottamus johtoon. Pohditaan näitä kolmea tekijää, ja kysyisin ensin, kuulostavatko nämä relevanteilta oman yrityksenne toiminnan kannalta ja miten näette resilienssin tässä viitekehyksessä. Annan ensimmäisen puheenvuoron Tiinalle. Ole hyvä. Kiitos. Ilman muuta nämä ovat erittäin tärkeitä asioita ja näiden kanssa on tehty töitä.
Parina viime vuotena tilanne on korostunut entisestään. Nämä ovat entistä tärkeämpiä asioita. Oman yrityksen kohdalta voisin sanoa, että siellä on
2022-04-27 00:31
